Käsittämätöntä, miten nopeasti vauva kehittyy ja kasvaa, ja miten paljon arki muuttuu sen myötä. Kauhulla lueskelin tuossa aiempia tekstejäni - kaikesta sitä onkin selvitty :o Vella on nyt jo reilu 8 kk vanha ja kehitys on ollut taas huimaa. Mielestäni arki on helpottanut koko ajan, vaikka onkin aivan erilaista. Tällä hetkellä meillä kontataan, kiipeillään ja noustaan seisomaan kaikkea vasten. Siinä saa äiti olla jatkuvasti valppaana. Eikä muksahduksiltakaan ole vältytty. Pahin oli, kun Vella ponkaisi ylös syöttötuolista ja tippui voltilla lattialle :o Onni onnettomuudessa, onneksi teki sen voltin, eikä tullut päälleen vaan kyljelleen alas. Kyllä äidillä sydämestä otti! Toisaalta tuntui, että tyttö toipui tapauksesta paljon äitiään nopeammin... Olen pyrkinyt rauhoittamaan itseäni ajattelemalla, että muksahtelu kuuluu tähän ikään ja vauvan pää on suunniteltu se kestämään. Monestihan vauva ei itse ole moksiskaan, vaan nimenomaan vanhempien reaktio saa vauvan itkemään. Mielestäni vanhempi ei saa olla liian suojeleva, vaan vauvan pitää antaa itse tutkia ja harjoitella. Niin meillä on tehtykin ja tuntuu, että se on tuottanut tulosta.
Tämä blogihiljaisuus johtuu tosiaan siitä, että muutimme maaliskuun alussa omakotitaloon, pois Helsingin vilskeestä. Muuttohässäkän lisäksi omakotitalossa arvatenkin riittää tekemistä, joten yksinkertaisesti kaikki muu on nyt mennyt blogin edelle. Olen kyllä todella innoissani kaikesta, mitä omaan kotiin liittyy! Pienetkin arkiaskareet tuntuvat jotenkin niin mukavilta :D Uunin lämmitys, kompostointi, pihatyöt jne. - ihanaa :) Meillä on täällä edelleen "muuttokaaos" meneillään, koska aloitimme samalla tekemään kotiimme pintaremonttia. Siksi tavarat pääsevät omille paikoilleen vasta, kun huoneita valmistuu. Ja koska välillä on kiva tehdä muutakin, remontti etenee välillä hitaanlaisesti. Mutta onneksi ei ole mihinkään kiire :)
Oon miettinyt, että kauankohan tämä blogi on enää ajankohtainen, tai nimi osuva. Välillä tuntuu, että enemmän ois juttua esim. noista kaikista käsitöistä/aikaansaannoksista. Mutta eipä sillä toisaalta niin väliä ole, mitä tänne kirjoittelen :D "Päiväkirjahan" tän piti olla ;)
