Maaginen laskettu aika!

Niin se vain lopulta tuli, se kauan odotettu laskettu aika! Päivä, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa ja joka arvatenkin oli kuin mikä tahansa muukin päivä... Ei mitään ihmeellistä. Ei merkkiäkään synnytyksen alkamisesta, ei edelleenkään supistuksen supistusta. Tietenkään! Laskettu aika menetti merkityksensä ja  minä epäilen, ettei vauva tajua koskaan tulla ulos. Toivoin, että seuraava tekstini olisi ollut jo synnytyskertomus. Mutta jos en synnytäkään ollenkaan, on varmasti parempi kirjoittaa ensin jostain muusta.

Vointini on ollut samanlainen viimeisen kuukauden ajan. Ei minkäänlaista muutosta mihinkään suuntaan. Pystyn tekemään edelleen normaaleja arkiaskareita ihan hyvin. Kunhan muistan aina välillä levätä, enkä istu liian pitkiä aikoja putkeen. Pahempia kipuja ei ole. En ole tuntenut jalkojeni välissä melonia, kävele takakenossa tai kuin ankka. Välillä jopa unohdan, että olen raskaana! Pitkät kävelylenkit eivät kuitenkaan ole enää kovin miellyttäviä, koska pakarat jumiutuvat nopeasti ja nivuset kipeytyvät. 

Vauva nukkuu välillä pitkiäkin aikoja mahassa ja saan olla aivan rauhassa. Se mahtuu vielä käsittämättömän hyvin kääntyilemään ja selälläni maaten maha edelleenkin häviää aika hyvin selkärankaa vasten. Öisin, kun haluaisin nukkua, alkaa se mahdoton potkunyrkkeily, jota jatkuu helposti 24-02 asti. Yritäpä siinä sitten jaksaa ihmisten aikaan herätä. Olen yrittänyt jo pitkään siirtää unirytmiäni aikaisemmaksi, mutta vauvan treeniaika sattuu ilmeisesti juuri minun nukkumaanmenoaikaani, joten tämä on täysi mahdottomuus. Tärkeitä treenejähän ei passaa jättää väliin!

Huomenna on luultavasti viimeinen neuvola. Eiköhän sen jälkeen päästä jo sairaalaan kontrolliin, jossa sitten toivottavasti selviää vähän enemmän. Synnytyksen käynnistystähän en toivo, vaikka kovasti haluaisinkin jo tästä mahasta eroon. Olen ymmärtänyt, että luonnollinen synnytys on lähes poikkeuksetta paras vaihtoehto, niin vauvalle kuin äidillekin. En kuitenkaan yhtään yllättyisi, vaikka tässä vielä käynnistykseen asti kärvisteltäisiin. Vauvalla on ilmeisesti niin hyvät oltavat mahassa, että ei ole mikään kiire pois. Välillä kyllä mietin radikaalejakin keinoja, joilla vauvan saisi ulos mahasta. Niitä kuitenkaan toteuttamatta...

Voin kyllä täysin samaistua kaikkiin niihin turhautuneisiin, odottaviin äiteihin, joiden laskettu aika ehti tulla ja mennä. Odottavan aika on niin pitkä! Olen pitänyt tässä nyt jonkunlaista hiljaiseloa ja yrittänyt vain saada ajan kulumaan. Kaikki muut tietysti jännittävät hullun lailla ja epäilevät, että nyt tapahtuu, kun ei mitään kuulu. Sitten uskaltaudutaan aina muutaman päivän välein kysymään, että mikä on vointi ja joko kohta alkaa tapahtua. Kerropa siinä sitten samat asiat päivästä toiseen, kun mikään ei ole muuttunut. Tämän välttääkseen ei koskaan kannata kertoa tarkkaa laskettua aikaa. Vaikka kylläpä niitä kyselyitä silti ehtii paljon tulla. Eikä ne kyselyt pahasta ole! Kivahan se on, kun kiinnostaa. Mutta itseä sitten harmittaa entistäkin enemmän, kun mitään ei ole vieläkään tapahtunut...

Vaikka välillä epäilenkin, ettei vauva synny ollenkaan, totuus on, että viimeistään kahden viikon sisällä, se jollakin tavalla sieltä syntyy. Joten nyt täytyy vielä sinnikkäästi jaksaa odotella nämä viimeiset päivät. Synnytys voi edelleenkin käynnistyä milloin vain. Mutta on helpompi olla, kun ei odottele vielä vähään aikaan. Saapahan sitten iloisen yllätyksen, kun synnytys käynnistyykin aikaisemmin :)