Veltsu vauhdissa

Käsittämätöntä, miten nopeasti vauva kehittyy ja kasvaa, ja miten paljon arki muuttuu sen myötä. Kauhulla lueskelin tuossa aiempia tekstejäni - kaikesta sitä onkin selvitty :o Vella on nyt jo reilu 8 kk vanha ja kehitys on ollut taas huimaa. Mielestäni arki on helpottanut koko ajan, vaikka onkin aivan erilaista. Tällä hetkellä meillä kontataan, kiipeillään ja noustaan seisomaan kaikkea vasten. Siinä saa äiti olla jatkuvasti valppaana. Eikä muksahduksiltakaan ole vältytty. Pahin oli, kun Vella ponkaisi ylös syöttötuolista ja tippui voltilla lattialle :o Onni onnettomuudessa, onneksi teki sen voltin, eikä tullut päälleen vaan kyljelleen alas. Kyllä äidillä sydämestä otti! Toisaalta tuntui, että tyttö toipui tapauksesta paljon äitiään nopeammin... Olen pyrkinyt rauhoittamaan itseäni ajattelemalla, että muksahtelu kuuluu tähän ikään ja vauvan pää on suunniteltu se kestämään. Monestihan vauva ei itse ole moksiskaan, vaan nimenomaan vanhempien reaktio saa vauvan itkemään. Mielestäni vanhempi ei saa olla liian suojeleva, vaan vauvan pitää antaa itse tutkia ja harjoitella. Niin meillä on tehtykin ja tuntuu, että se on tuottanut tulosta.

Tämä blogihiljaisuus johtuu tosiaan siitä, että muutimme maaliskuun alussa omakotitaloon, pois Helsingin vilskeestä. Muuttohässäkän lisäksi omakotitalossa arvatenkin riittää tekemistä, joten yksinkertaisesti kaikki muu on nyt mennyt blogin edelle. Olen kyllä todella innoissani kaikesta, mitä omaan kotiin liittyy! Pienetkin arkiaskareet tuntuvat jotenkin niin mukavilta :D Uunin lämmitys, kompostointi, pihatyöt jne. - ihanaa :) Meillä on täällä edelleen "muuttokaaos" meneillään, koska aloitimme samalla tekemään kotiimme pintaremonttia. Siksi tavarat pääsevät omille paikoilleen vasta, kun huoneita valmistuu. Ja koska välillä on kiva tehdä muutakin, remontti etenee välillä hitaanlaisesti. Mutta onneksi ei ole mihinkään kiire :)

Oon miettinyt, että kauankohan tämä blogi on enää ajankohtainen, tai nimi osuva. Välillä tuntuu, että enemmän ois juttua esim. noista kaikista käsitöistä/aikaansaannoksista. Mutta eipä sillä toisaalta niin väliä ole, mitä tänne kirjoittelen :D "Päiväkirjahan" tän piti olla ;)

Ai niin otsikko... Peruuttava hylje?

Vella on kyllä kehittynyt taas hurjasti viimeisen kuukauden aikana. Nyt siis jo 4,5 kk vanha. Vella osaa kääntyä itsenäisesti selältään vatsalleen ja tekee sitä usein. Aluksi ei kuitenkaan viihtynyt vatsallaan kovin kauaa, kun ei jaksanut päätä loputtomiin kannatella. Nyt uutena juttuna aletaan tukea jo käsien varaan ja nostetaan koko ylävartalo hienosti ilmaan. Välillä tuntuu kuin kouluttaisi hyljettä, kun jalat ja ylävartalo nousee yhtä aikaa ilmaan ja sitten keikutaan pelkän vatsan varassa :D Kova olisi tahto liikkeelle, mutta hitsi kun tuo maha ottaa lattiaan kiinni. Peruuttaa Vella kyllä jo osaa, mutta se on vähän huono, kun ei nää, minne on menossa...

Pihalle päiväunille menossa

Pari viikkoa sitten alettiin maistella vähän kiinteitä. Se on kyllä hulvatonta se, ainakin vierestä katsoa :D Vella ei kyllä yhtään ymmärrä, mitä se äiti yrittää hänen suuhunsa laittaa. Ja Vella yrittää sitten kaikin keinoin kakoa ja sylkeä tämän hassunmakuisen mössön suustaan, ettei vain vahingossa nielaisisi sitä. Nyt useamman kokeilun jälkeen Vella on jo vähän saanut jutun jujusta kiinni ja tietää, että kun ruokalappu laitetaan kaulaan ja äiti yrittää kovasti naurattaa, niin silloin pidetään suu visusti supussa! Mutta äiti kun on niin hirmuisen hauska, niin välillä se suu väkisin aukeaa ja sitten taas irvistellään ja yökkäillään. Vaikka samalla ihan kuin salaa vähän tykättäisikin.

Hyppykiikku on huippu juttu, siinä Vella viihtyy. Jos ei enää mikään muu kuin syli kelpaisi, eikä jaksa koko ajan kanniskella, niin hyppykiikku kyllä pelastaa. Ainakin vielä, kun on suht uusi tuttavuus. Siinä väsyt unohtuu ja jaksaa vielä touhuta pitkään. Nauru on edelleen harvinaista herkkua, mutta hyppykiikussa se irtoaa helpommin. Nyt on uutena juttuna potkittu leluja (eli äiti liikuttaa Vellan jalkaa kädellään), se on niin hauskaa ja jännää, että pistää kikatuttamaan :)

Lakanoitten vaihto ja hyppykiikku

Pakko julkaista tämä teksti nyt tällaisena, kun tätä on jo kahteen kertaan kirjoitettu ja kerran muokattu. Mutta en koskaan ehdi kirjoittaa tätä "loppuun" asti, joten olkoon nyt sitten valmis :) Tulee jatkuvasti uusia juttuja, niin alkaa aiemmin kirjoitetut jutut käydä jo vanhoiksi, kun monta viikkoa samaa tekstiä kirjoittaa :D