Synnytyksestä toipuminen ja alkutaival

Omaa aikaa on niin vähän, ettei millään meinaa ehtiä kirjoittaa mitään. Sekin oma aika, mikä on vauvan nukkuessa menee syömiseen ja lepäämiseen. Ei tule kyllä ensimmäisenä mieleen kirjoittaa blogia. Vaikka haluaisin kyllä. Nytkin on taas miljoona asiaa, mistä pitäisi kirjoittaa. Onhan kuuden viikon aikana ehtinyt tapahtua jo kaikenlaista! Yritän nyt kuitenkin taas tiivistetysti kertoa, mitä on tapahtunut synnytyksen jälkeen, tähän päivään asti.

Synnytyksen jälkeen kaikki meni sen verran kivasti, että pääsimme heti ensisynnyttäjien minimiajan jälkeen kotiutumaan. Olin kuitenkin tilanteeseen nähden hyvin toipunut. Osasin jo pissata, kohtu oli supistunut todella hyvin, jälkivuoto oli vähäistä, vauva voi hyvin ja halusin itsekin jo kotiin. Helppohan siellä sairaalassa oli makailla ja mennä syömään valmista ruokaa ruoka-aikoihin. Oikeastaan kotona vasta todella tajusin, miten tukala olo itsellä on. Vauva oli koko ajan tississä kiinni, siis aivan koko ajan. Vessassa käyminen teki kipeää ja tikkien kirvelemisen takia käsisuihkua piti käyttää vielä monta viikkoa aina pissatessa. Myös jälkivuoto lisääntyi noin kuukauden päästä synnytyksestä ja alapäästä tuli muutamia valtavia hyytymiä. Kerran jo soitin synnärillekin niiden takia, mutta ei kuulemma tarvitse huolestua, jos ei tule tulehdusoireita. Ei tullut, mutta jälkivuoto ei ole vieläkään täysin loppunut. Ponnistusvaiheen takia tullut pukamatromboosi kipuili sen verran, että käveleminen ei ollut kivaa, enkä istunut ensimmäiseen kahteen viikkoon ollenkaan, jollei ollut pakko. Noin muutenkin pystyssä ei jaksanut olla pitkiä aikoja ja esimerkiksi suihkussa ei meinannut jaksaa seisoa, kun alkoi jo alapäätä särkeä niin vietävästi, että oli pakko päästä heti sohvalle lepäämään ja pukea päälle sitten myöhemmin. Särkylääkkeitä söin sekä paracetamolia että ibuprofeenia pari tablettia vuorokaudessa ainakin ensimmäisen kolmen viikon ajan ja sen jälkeenkin aina tarvittaessa.

Kotiutuminen (tekohymy), 2 päivää synnytyksestä (vatsalihakset ei vielä toiminut ollenkaan), noin kuukausi synnytyksestä.

Liikunnan aloitin noin puolitoista viikkoa synnytyksestä. Ensin ihan vain 15 min kävelyä, kun sekin jo teki niin kipeää, että särkylääkkeen joutui nappaamaan ja makaamaan sohvalla loppuillan ja seuraavan päivän. Mutta sinnikkäästi vain päivä päivältä pidempiä lenkkejä ja kipujen mukaan välillä lepopäiviä. Miten naurettavalta kuulostaakaan, että 15 min kävely voi vaatia lepopäivän, mutta aluksi oli pakko. Koville on kyllä kroppa synnytyksessä joutunut... Onneksi nyt kuuden viikon jälkeen voin sanoa, että tältä osin olen kyllä jo täysin toipunut. Käyn kerran päivässä vajaan tunnin vaunulenkin puolilta päivin ja välillä miehen kanssa illalla toisen. Eikä enää ole minkäänlaisia kipuja, jipii! Paino putosi heti synnytyksessä jo 8-10 kg ja sen jälkeen tasaiseen tahtiin, aika nopeasti, niin että enää on jäljellä alle 2 kg ns. raskauskiloja. Yhteensä painoni nousi raskauden aikana vähän päälle 15 kg.

Oikeastaan nyt kun on jo lähes täysin toipunut, ei teekään mieli enempää märehtiä tuota synnytyksen jälkeistä tuskaa... Siksipä ei siitä sen enempää :D Paitsi sen verran, että imettäminen oli aluksi aivan kamalaa!! Itkua sai monesti vääntää, kun teki niin kipeää ja nänninpäät oli välillä niin rikki, että vertakin alkoi vuotaa. Mutta sitten, kun maito määrä lopulta lisääntyi, noin kolmen viikon jälkeen, imetysväli harveni ja kipukin väheni.

Ekoja hymyjä :) noin 2 viikon ikäisenä

Vauvan paino nousi aluksi hyvin niukasti ja annoimmekin hänelle jonkun aikaa ruiskulla lisämaitoa. Lähinnä pumpattua rintamaitoa, mutta välillä myös hieman korviketta, jos maitoa ei ollut. Seuraavassa neuvolassa painoa olikin tullut tuplasti vähimmäismäärän ja tajusimme, että ei välttämättä aina tarvitse vauvaa ihan ähkyyn syöttää, niinkun meillä oli tapana :D "Nukkuupahan sitten pidempään." Jossain vaiheessa syötimme vauvaa öisin aina ruiskulla ja minä pumppasin rinnat tyhjiksi, koska vauvalla oli tapana nukahtaa tissille kesken syönnin. Koin pumppaamisen helpommaksi. Tällä hetkellä kuitenkin imetän lähes poikkeuksetta. Nopeasti alkaa tuo jatkuva pumpun ja pullojen pesu tympäistä :D Varsinkaan keskellä yötä se ei ole mitään herkkua. Itse kun vielä virkistyn sen verran, etten saa enää uudestaan unta. Mies nukahtaa alle viidessä minuutissa, olen ottanut aikaakin.

Elämä on huippuu!

Tällä hetkellä ollaan tosiaan vauvan kanssa aina viikot kaksin kotona, kun mies on palannut lomaltaan töihin. Voisi sanoa, että arki alkaa jollain tavalla jo luistaa. On meillä ihan selvät rutiinit, mitä tehdään joka päivä. Enkä oikeastaan ehdi edes miestä kauaa kotiin kaipailla, kun vauvan kanssa kaikki on sen verran hidasta, että kello tulee nopeasti jo neljä. Vauva herää yleensä noin klo 8, vaihdetaan vaippa, mennään takaisin sänkyyn tissille, äiti yrittää vielä nukkua, mikä on sula mahdottomuus, kun toinen on virkeä tai ei osaa pitää itse tissiä suussaan. Noin klo 9 mennään aamupesuille ja äiti yrittää omankin naaman pestä ja mahdollisuuksien mukaan laittaa kaurahiutaleet turpoamaan, ehkä syödäkin. Vauva vääntää kakkaa yleensä useampaan otteeseen, mieluiten juurivaihdettuun vaippaan, tai pissaa hoitopöydälle, kun on ilman vaippaa. Sehän on huippuu! Noin klo 11 ollaan taas tissillä ja vauva yleensä alkaa väsyä ja nukahtaa. Tässä vaiheessa äiti yrittää äkkiä syödä aamupuuron, jos ei ole aiemmin ehtinyt ja pukea vaatteet päälle. Sitten pakataan vauva vaunuihin ja lähdetään lenkille, yleensä noin klo 12. Vaunulenkin aikaan/jälkeen vauva nukkuu yleensä vähän pidemmät unet, noin 2-4 tuntia ja silloin on se äidin oma aika!! Välillä vauva kuitenkin herää juuri pihaan tultaessa ja silloin on taas imetettävä ja valvotaan hetki, pakataan vauva uudestaan vaunuihin ja yritetään saada unta ja kello onkin jo klo 15. Ja sitten vaihtoehtoisesti alkaa äidin oma aika! Ja mikäli ei silloinkaan niin viimeistään klo 17, isä tulee kotiin ja pelastaa äidin sohvalta ja äiti ehkä saa jotain syödyksi, mikäli aiemmin ei ole ehtinyt :) Semmoinen on yleensä meidän päivä vauvan kanssa. Ei siinä ehdi kuin syöttää ja ite yrittää syödä ja hetken, jos ehtii rauhassa sohvalla maata, niin se on luksusta tai blogia kirjoittaa niinkuin nyt :) Illalla sitten isän kanssa yleensä vain syödään, rentoudutaan, käydään satunnaisesti lenkillä tai saunotaan vuorotellen.

Rakkaimmat <3

Tässä nyt ainakin vähän kuulumisia! Hengissä selvittiin ja on tää arki nyt oikeastaan aika kivaa :) Silloin kun kaikki menee putkeen... x)