Alkuraskaus

Minun oli tarkoitus perustaa blogi jo heti raskauden alkuvaiheessa. Mutta kuten huomaatte, se viivästyi pahasti. Siksi kirjoitankin nyt lähiaikoina muutaman tiivistetyn tekstin raskauden alkumetreiltä tähän päivään asti. Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia päiväkirjastani. Siksi virkkeet voivat olla hieman tökeröitä ja teksti on puhekielistä. Ajattelin, että ne kuitenkin kuvaavat parhaiten sen hetken mielialaa ja tilannetta. Teksti ei niinkään käsittele sitä, mitä tapahtuu raskauden eri vaiheissa, vaan enemmänkin sitä, miten olen jaksanut. Voi olla osittain siis tylsääkin luettavaa, mutta lukee ketä kiinnostaa. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!

Viikko 7+5:
"Kaiken turhautumisen ja tietämättömyyden jälkeen vihdoin jotain positiivista. 8 kuukauden yrittämisen jälkeen oon viimein raskaana. Sehän on ihana juttu! Tällä hetkellä oon kuitekin lähinnä masentunu. En pysty nauttimaan tai iloitsemaan yhtään, koska väsymys on pahimmillaan. Jotain semmoista, mitä en oo koskaan kokenu. Lisäksi on pahoinvointia. Koko ajan semmoinen inhottava tunne kurkussa. Tää on ihan hirveetä! Olo on ihan epätoivoinen, kun pitäis töissä jaksaa olla ja väsymys kestää vielä useemman viikon :("

"Oon nukkunu 10 h  yöunia ja päiväunia , ja silti väsyttää koko ajan. Painokin noussu pari kiloa, kun en jaksa tehä mitään."

"Menispä tää väsymys pian ohi! En vaan kestä, kun jokainen päivä tuntuu kidutukselta."
 

Tidii, kaksi viivaa!

Viikko 10+1:
"On ollut ihan tosi rankkoja päiviä, niin töissä kuin vapaalla. Pitäis syödä parin tunnin välein, ettei alkais oksettaa. Ja siltikin joka ilta on ihan sietämätön olo, eikä tee mieli syödä mitään, mutta pitäis."

"Aamuisin on pari tuntia lähes normaali olla ja sit jaksaiskin jotain vähän tehdä. Muuten aika vähäiseks jää päivän aherrukset. Hampaiden pesu pistää kans oksettaa :("

Viikko 11+4:
"En jaksa tätä enää! Koko ajan pitää syödä tai nukkua ja siltikään olo ei helpota yhtään. Lisäks pierettää hirveesti ja on paha olo (Anteeksi tästä, yksi raskauden vaietuista oireista). Pelkään, että lihon ihan peruuttamattomasti, kun en jaksa yhtään liikkua tai treenata."

"En pysty vieläkään iloitsemaan koko vauvajutusta, kun tää on vaan tämmöistä taistelua. 19.2. on eka ultra, jospa sit ainakin sais tietää, että kaikki on hyvin. Toivon vaan, että tää loppuis ja jaksaisin huolehtia vähän itsestänikin. Tällä hetkellä kun ei vaan jaksa mitään ylimääräistä ees tehä. En ees ruokaa laittaa tai kaupassa käydä :( Surettaa ihan tää. Mietin, et pystynköhän ees ollenkaan nauttimaan koko raskaudesta."
 

On siellä ihan oikeasti joku :)

 Tuo ihan alkuraskaus oli kaikkein hirveintä. Päivät kuluivat minuutti kerrallaan ja sitä oikeasti mietti, että olisi kivempi kuolla, niin ei tuntisi mitään. Kun se väsymys tuli, niin se tuli kyllä niin totaalisesti, etten edes arvannut, että niin väsynyt voi olla. Hyvänä esimerkkinä eräs lauantai, kun meidän oli tarkoitus mennä Jumboon ostoksille ja syömään. Olin juuri nukkunut 11 tunnin yöunet ja valmistauduin siinä pari tuntia lähtöön. Kun olin valmis, sanoin miehelleni, että menen vielä hetkeksi pitkäkseni, niin lähdedään sitten. Seuraavan kerran havahduin neljä tuntia myöhemmin, vaikka olin ummistanut silmäni vain hetkeksi! Ei siinä sitten minnekään kaupoille ehditty. Kävimme syömässä, ja sieltä takaisin kotiin ja yöunille. Onneksi näin totaalista väsymystä kesti vain tuon yhden viikonlopun. Mutta kyllä sen jälkeenkin väsytti koko ajan ja paljon, ja pahoinvointi oli jatkuvaa. Mutta ei kuitenkaan ihan koko vuorokautta tarvinnut nukkua, vaikka mieli olisi tehnytkin.

Tämä raskauden ensimmäinen kolmannes oli kyllä hyvin ankeaa aikaa, mutta onneksi se on nyt takana päin. Muistan, kuinka mietin, että en voisi edes kuvitella hankkivani enempää lapsia, kun raskaus on tällaista kidutusta. Mutta aika kultaa muistot! Ja viimeistään sitten, kun saa sen ihanan nyytin kainaloon, on varmasti valmis kokemaan kaiken sen uudestaan. Onneksi omalta osaltani loppuraskaus onkin ollut ehkä jopa keskimääräistä helpompi. Toivottavasti kukaan ei nyt pahasti säikähdä näin negatiivista tekstiä. Mutta totuus on, että ei se raskaanaoleminen mitään herkkua ole. Ja omalta osaltani mietin vieläkin, että voiko siitä muka jollakin tavalla aidosti ja oikeasti nauttia. Mutta kuulemma voi :) Minä vain edelleen viihtyisin paremmin siinä aiemmassa kropassani...

Seuraavan osan voit lukea täältä.